Ajattelin kirjoittaa ensimäiseksi suhteestani ruokaan. Pienestä pitäen oon ollu tosi huono syömään ja se vaikutti kasvamiseeni. Kävin monesti pienenä ruokaterapeutilla ja lääkärissä. Edelleenkään en syö kunnolla. En syö mm: lihaa, kalaa, kasviksia, perunaa, keittoja sum muuta. Ruoka valioni on todella pieni elän oikeastaan leivällä ja pastalla. Tämä on rasittanut pahasti pari suhdettani koska bena on puoliksi thaimaalainen ja hän on kaikki ruokainen.
Yksi hyvä esimerkki on se kun kävimme ravintolassa ja listalta ei löytynyt mitään mitä voin syödä. Lopulta päädyin pelkkiin ranskalaisiin ja niitäkin söin pari. Kun saan lautasen eteeni niin jaan ruuan puoliksi toisen puolen syön ja toista en vaikka annos olisikin pieni teen näin silti.
Kesällä erosimme ja se oli vaikeata aikaa. Ruoka ei maistunut ollenkaan ja suurimmaksi osaksi söin vain juotavaa jugurttia. Sen jälkeen kun olin syönyt olo oli kurjempi ja menin oksentamaan. Tätä jatkui melkein kaksi kuukautta ja painoni tippui 37kg. Painoni oli 47kg ennenkuin erosimme. Vanhempani ja ystäväni huomasi painon laskuni ja ne alkoivat huolestua. En jaksanut kuunnella ja itseasiassa olin tyytyväinen että mahani oli kadunnut! Tuntui hyvältä kun paidan alta ei maha näkynyt. Vaatteet näyttivät paljon paremmilta mielestäni.
Nyt olen saanut painoni nousemaan. Mua ahdistaa edelleen vatsani koko, mutta olen saanut itseni maistamaan uusia ruokia. En sanoisi että mulla on vakava syömishäiriö mutta ongelmia on ruuan suhteen.
Laitan viellä muutamia kuvia jossa vähän pystyy hahmottamaan painoani.
Ja viellä näin loppuun onko muilla vastaavan laisia kokemuksia?
Sullaki on blogi! :)) Rupeenki seurailee, ni kans vähä tietää et mitä ite nykyää puuhailet :)
VastaaPoista